perjantai 19. elokuuta 2016

Plussan vanavesiä

Vanavedet ovat laiskan leppeän uuvahtaneet kuten tämä häkellyttävän kuuma elokuun päivä; vanavesissä on murrettuja lämpimiä värejä, levoton pikku kummastus, pari kyyneltä ja tyhjän uuden aavan aavistus.

Tänään kiva työkaveri sattui kysymään, onko minulla lapsia. Vastasin, että ei, ja seurasi monen sekunnin hiljaisuus, joka suorastaan huusi minua kertomaan plussasta. Harmittaa, etten kertonut! Harkitsin ankarasti kaikki ne sekunnit. Jätin kertomatta, koska olin juuri aamupäivällä ajatellut pitäväni töissä matalaa profiilia.

Uskon, että voin yleisesti ottaen sitä paremmin mitä useammalle ihmiselle kerron, olkoonkin varhainen vaihe. Samaa mitä puhuin aiemmin naamioista. Jos tulisi keskenmeno, kertoisin siitäkin. (Tai ehkä en kaikille, mutta nokkelat päättelisivät sen itse.) Opettelen nyt sellaista yksityisyys-julkisuus-tasapainoa, joka tukisi hyvinvointiani parhaiten.

Raskaana oleminen on ihmeellinen asia: uusi elämä sisällä, eikä kukaan tiedä! Tänään eri elämä kuin eilen. Olen reipas, olen tärisevä, olen äkisti hymyilevä, olen oppiva, yksinäinenkin. Olen rohkea ja olen plussallinen. Osaan kuulostella. Tiedän, että nyt on aikaa hämmentyä ihan rauhassa. Olla.

4 kommenttia:

  1. Onnea Donna Orkidea! Voi mikä ihana salaperäisen onnen aika, orastava muutos ja uuden alku!

    Olen itse omien odotusten alussa ollut herkillä ja kokenut jokaisen uuden, alkavan elämän voimakkaasti. Ensimmäinen aavistus osui erityisen luovan elämyskurssin ajaksi. "Tiesin" raskautuneeni mutta testaaminen ajoittui vasta kurssin loppuun. Muistan kurssista KAIKEN luonnon tuoksuja ja iltojen tunnelmia myöten.

    Toisen aavistelun aikana kävin juuri ennen testiä luottokampaajalla, joka olikin sitten ensimmäinen jolle asiasta supattelin.

    Kolmas aarre sai alkunsa järisyttävän selkeästä ovulaatiosta. Seuraavana päivänä olo oli levottoman ilkikurinen ja hymyilevä töissä kun "tiesin" mitä kehossani parhaillaan tapahtuu.

    Toivottavasti et pahastu näistä tarinoista. En missään nimessä pidä raskaaksituloa itsestäänselvyytenä. Suorastaan hiljainen olen sen ihmeen edessä, ja kiitollinen että olen saanut sen kokea. Neljästi. Neljäs oli testin haalea tähdenlento. Huomattavaa, että siihen taas ei liity voimakasta uuden elämän tuntemusta. Ehkä keho tiesi senkin asian oikean tolan viisaudessaan.

    Kaikkea hyvää odotukseesi!

    -Elämänpuu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi. <3 En pahastu kertomuksista. Olen iloinen että olet pysytellyt blogini matkassa jo yli kaksi vuotta, ja yhä luet! :)

      Poista